Rentoa meininkiä Suomesta – Tarpeiden ennakointia Japanista
Kuohuviini, mansikkakermakakku, kahvit ja lahjat juhlistivat Kenichi Kuratanin ja Yuka Oonishin harjoittelujakson päättymistä Villa Tapiolan dementiakodissa 28. syyskuuta. Viikon aikana Kenichi ja Yuka keräsivät kokemuksia työpaikalleen vietäväksi. Heitä kiinnostivat erityisesti rento rytmi ja joustavat aikataulut, jotka ovat kaukana osakalaisen vanhainkodin kiireisestä ja tarkasti aikataulutetusta päiväohjelmasta.
Kenichin ja Yukan pariviikkoinen Suomen vierailu kuuluu HANAKO-hankkeeseen, jossa luodaan verkostoja japanilaisten ja suomalaisten oppilaitosten ja yritysten välille.
Yksilöllisyyttä ja joustavuutta
Kenichi Kuratani ja Yuka Oonishi saivat Villa Tapiolasta paljon kotiin vietävää.
Kenichiä ja Yukaa miellytti myös Villa Tapiolan asukkaiden yksilöllinen kohtelu.
”Japanilaisissa vanhainkodeissa kaikki asukkaat tekevät yhdessä samoja asioita ennalta määrättynä aikana. He heräävät, syövät aamiaisen, osallistuvat hoitoihin ja viriketoimintaan kaikille yhteisen päiväohjelman mukaisesti. Uskomme, että yksilöllinen aikataulu on parempi sekä työntekijöille että asukkaille.” Villa Tapiolan johtaja, Tuula Laulaja kertoi kuinka joustavat työajat palvelevat Villa Tapiolassa asukkaiden yksilöllisyyttä. ”Vain yhden täytyy tulla töihin seitsemältä aamulla vapauttamaan yövuorolainen. Muut tulevat kahdeksan ja kymmenen välillä. Vastaavasti myös iltapäivisin voi liukua kolme tuntia. Tämä mahdollistaa sen, että asukkaat voivat herätä ja aterioida silloin kun haluavat.”
Kenichi ja Yuka haluaisivat viedä joustavuutta Japaniin, mutta miettivät, kuinka se istutetaan suureen yksikköön, jossa esimerkiksi ruuan tekee eri kerroksessa oleva keittiöhenkilökunta tiettyyn aikaan. Molemmat kehuivat saunaa ja suihkua japanilaisiin kylpyihin verrattuna vaivattomammaksi ja vähemmän henkilökunnan aikaa vieväksi ratkaisuksi.
Nostolaitteet oudoksuttavat
Nostolaitteiden käyttäminen asukkaiden siirtelyyn oli Kenichille ja Yukalle outo kokemus. ”Japanissa ei käytetä nostolaitteita. Ne tuntuvat jotenkin epäinhimillisiltä. Tavaroita nostetaan laitteilla, mutta ihmisiä käsin.” Laitteita käyttäessään he kuitenkin oppivat arvostamaan niitä. Kuten Tuula selitti, nostolaitteet kohtelevat kehoa hellemmin kuin kädet, niillä vältetään revähtymät ja muut vammat ja vaivat, joille nostaminen altistaa. ”Olenkin jo monistanut Kenichille ja Yukalle paljon nosturinkuvia mukaan otettaviksi”, Tuula naurahtaa.
Kenichi Kuratani ja Yuka Oonishi jakoivat läksiäisissään Suomen vierailulla saamiaan kokemuksia Villa Tapiolan johtajan Tuula Laulajan ja Omnian kansainvälisten asioiden koordinaattorin Sirje Hassisen kanssa.
Kenichi Kuratani ja Yuka Oonishi jakoivat läksiäisissään Suomen vierailulla saamiaan kokemuksia Villa Tapiolan johtajan Tuula Laulajan ja Omnian kansainvälisten asioiden koordinaattorin Sirje Hassisen kanssa.
Reagoinnista ennakointiin
Kaikki kolme, Kenichi, Yuka ja Tuula, olivat samaa mieltä siitä, että suomalaiset voisivat oppia japanilaisilta ennakointia.
”Japanissa on tärkeää, että huomaan asukkaan tarvitsevan jotakin, ennen kuin hän itse ennättää sanoa siitä. Täällä odotetaan, että asukas pyytää vaikkapa vaipan tai puseron vaihtamista. Tähän liittyy luonnollisesti se, että asukkaita pidetään tarkemmin silmällä. Joku on koko ajan tarkkailemassa jokaista asukasta”, Yuka selittää.
Mallia Japanista kannatta Tuulan mukaan ottaa myös viriketoiminnan järjestämisessä. Villa Tapiolassa onkin jo aloitettu koulutus viriketoiminnan monipuolistamiseksi.
Yllättävää kiinnostusta
Sekä Kenichi että Yuka kehuvat Helsingin tunnelmaa.
”Täällä on paljon kauniita historiallisia rakennuksia. Japanissa vanha yleensä puretaan nopeasti uuden tieltä. Myös kaupungin pieni koko on viehättävää”.
Kenichi oli käynyt Suomessa aikaisemminkin, mutta ensivierailullaan olleen Yukan yllätti suomalaisten osoittama kiinnostus Japania kohtaan.
”Olen iloinen, että suomalaisia kiinnostaa Japanin kulttuuri. Uskon, että kun kerromme täällä saamistamme kokemuksista myös monet japanilaiset haluavat tulla tutustumaan Suomeen ja oppimaan täällä uusia käytäntöjä.”