Lapin urheiluopiston tanssialan perustutkinnon tanssiryhmä vieraili Japanin Osakassa marraskuussa 2015. Kuukauden aikana ryhmällä oli mahdollisuus harjoitella, tutustua japanilaiseen tanssitaiteeseen ja kulttuuriin sekä esiintyä eri-ikäisille katsojille päiväkodissa, oppilaitoksissa ja vanhainkodeissa.
Haastattelin opiskelijoita viimeisen esiintymisen tunnelmissa.
Millainen maa Japani on?
Erilainen, valtavan rikas ja vanha kulttuuri. Uskonnot, rituaalit ja perinteiset tavat ovat arjessa mukana. Japanilainen kulttuuri on toisia kunnioittava, kohtelias, jossa kaikki antavat yhteistyössä parhaansa.
Mitä odotuksia teillä oli Japanin-jaksolle?
Odotimme mahdollisuutta tutustua japanilaiseen kulttuuriin ja perinteisiin, osallistua teehetkeen. Toivoimme näkevämme geishoja, maistavamme sushia, tutustuvamme perinteisiin japanilaisiin asioihin, näkevämme paikan päällä japanilaista perinteistä arkkitehtuuria – kaikkea sellaista, mitä on nähnyt elokuvissa ja mitä osasi sitten kuvitella.
Totta kai odotimme mahdollisuutta päästä näkemään ja harjoittelemaan japanilaista tanssia. Toisaalta oli pimennossa, miten yleisö reagoisi meidän esityksiin. Uskoimme, että pääsemme käyttämään japania ja englantia ja selviämme niillä. Hieman jännitimme japanilaisten kohtaamisia, koska tiesimme, että pitää olla kohtelias, käyttäytyä eri kulttuurin mukaan.
Tiesimme tulevamme suurkaupunkiin. Odotuksena oli kuitenkin nähdä myös japanilaista luontoa. Ja totta kai odotimme hyviä ruokaelämyksiä!
Suurin osa toiveistamme ja odotuksistamme ovat toteutuneet.
Mitä uutta koitte?
Tässä on monia esimerkkejä: japanilaiset ovat kovin ystävällisiä, kovia neuvomaan, vaikka ei ole kysynyt apua. Vaikka he eivät osaisi englantia, yritys on valtava löytää keinot kommunikoida. Joka paikasta löytyy aitoja kontakteja.
Ihmiset ovat koko ajan tosi hyvin pukeutuneet, se näkyy kauniisti katukuvassa.
Japanilaiset ovat todella ahkeria pienissäkin asioissa ja säännöissä ei lipsuta. Myös lapset käyttäytyvät hyvin, tottelevat, seisovat jonossa, istuvat paikan päällä.
Tossukulttuuri, aina vaihdetaan kengät tossuihin ja sipsutellaan.
Kaupoissa rahoja ei anneta käteen, vaan laitetaan tiskille. Olimme yllättyneet myös siihen, miten tuotteen hinta muuttui kassalla, koska verosta ei ilmoiteta.
Piti oppia kommunikoimaan eri tavalla, löytää yhteinen punainen lanka.
Löytyy paljon vihreän teen makuisia tuotteita, vihreätä teetä käytetään missä vaan.
Vihannestorilla oli kummallisen näköisen juttuja, kannattaa kokeilla perinteisiä vihanneksia!
Mitä tällä uudella tiedolla voit tehdä Suomessa?
Voisi oppia tietynlaista sensitiivisuutta, tilannetajua, aistimista. Japanilaiset ovat monesti hiljaa, seuraavat katseella, huomaavat. Kun sanoja ei ole niin paljon, ne saavatkin syvemmän merkityksen.
Pitää muistaa kunnioittaa, auttaa toisia. Koen että itsestänikin tulee auttavaisempi, monesti on ollut muka niin kiireinen huomatakseen auttaa.
Työelämässä halu tehdä kaikki mahdollisemman hyvin.
Vanhukset osallistetaan, yhteisiä toiminnallisia juttuja voisi tuoda enemmän Suomeen.
Puretaan käsitys siitä, että kielitaito pitää olla korkealla tasolla, ennen kun uskaltaa käyttää kieltä ja auttaa toisia.
Voidaan neuvoa uusia lähtijöitä.
Kenelle suosittelet Japania? Mitä piirteitä tarvitaan? Mitä terveisiä haluat lähettää opiskelijoille?
Japani on mainio paikka niille, jotka haluavat kokea erilaisia asioita, uutta ympäristöä, liikkua suurkaupungissa.
Pitää olla avoin ja kohtelias, vastuullinen ja rohkea. Tilannetaju pitää olla. Olla rauhallinen, ei hosua.
Täytyy osata kantaa vastuu itsestä, jos menee työelämään, saa siinäkin olla vastuussa.
Täytyy olla luovuutta, jos ei löydy hyvää englantia puhuvia ihmisiä.
Vaikka ei tiedä asiasta, esimerkiksi japanilaisesta ruoasta, pitää olla kohtelias ja kokeilla.
Japanissa näkyy kehittyneisyys, jokaiselle löytyy jotain uutta.
Miten kehityitte ammatillisesti?
Opimme japanilaisia perinnetansseja. Esimerkiksi kalastajatanssi antoi uutta näkökulmaa.
Saimme pukeutua perinteisiin pukuihin,
Uusi kokemus oli tanssia lapsille: lapset eivät väliä, millä kielellä puhutaan, kun vain heittäytyy tilanteeseen.
Opimme ottamaan kulttuurin huomioon. Suomessa suunnittelemme jollakin tavalla esityksen sen kummemmin miettimättä taustaa. Eri kulttuurissa täytyy vähän tunnistaa, mitä ja miten saa esittää, kuka on kohdeyleisönä.
Jakso antoi paljon yleistietoa ja -taitoa tanssijan työssä toimimiseen, ammattimaisuutta. Kannatti tulla. Tämä on ollut ihan mahtavaa, tosi onnekas olo!
Kiitos haastattelusta Tarina Pelkonen, Emilia Pahkala, Ilona Räty, Saana Keränen ja Annika Heinonen.
Haastattelu, teksti ja kuvat Sirje Hassinen