Vaikka japanilainen leivontakulttuuri eroaa mielestäni paljon suomalaisesta, eivät asiat olleet täysin uusia minulle. Sopivuuden rajoissa näin uusia raaka-aineita, tekotapoja ja kehityin myös tutuissa asioissa, kuten kakun kreemittämisessä sekä pursottamisessa. Suomalaisia tuotteita testatessamme oli oma ammattitaito koetuksella, kun paikallisista raaka-aineista piti saada samanlainen tuote kuin Suomessa. Mainitaan tässä, että täällä oikeastaan jokainen raaka-aine eroaa jollain tapaa totutuista, esimerkiksi sokeri on… no, hassua!

Opin myös tuotteiden pakkaamisesta ja esillepanosta: täällä esimerkiksi pakataan yksittäisiä keksejä. Tällaista en odota Suomessa näkeväni, sillä Suomessa leipomotuotteet ovat yleensä käyttötuotteita ja   vain harvoin lahjoja. Täällä taas kenties tuliaiskulttuurin takia keksin antaessa halutaan sen olevan jotain vähän enemmän, joten tuotteiden paketeissa on rusetteja, tarroja ja kauniita kääreitä.

Ja opin ihmisistä ylipäätänsä. Sydämellisestä asiakaspalvelusta; siitä, että ihanuus kääntyy mille kielelle tahansa; suunnattomasta kiitollisuudesta niitä ihmisiä kohtaan, jotka minut tänne lennättivät.

Näin kirjoittaa Lotta Mallinen blogissaan Kakkuja ja kirsikankukkia. Lue lisää Lotan seikkailuista Kofussa: http://kakkujajakirsikankukkia.blogspot.fi/