Kulta- ja hopea-ala

Tältä löydät raportteja Hiko Mizuno Collegen vaihtojaksoista ja harjoittelujaksosta Kuroki ateljeessa:

Hiko Mizuno College, Tia Lehtinen

Hiko Mizuno, Mari Annika Varis

Hiko Mizuno, Meiju Kukkonen

 

Matti Kunelius, Toholammin artesaaniopisto, 10.4.- 25.5.2012

Matkavalmisteluja

Olin jo vuosia lukenut Following the Iron Brush -keskustelufoorumia ja noin vuoden ajan osallistunut foorumilla käytyihin keskusteluihin. Tämä foorumi keskittyy perinteisiin japanilaisiin metallityötekniikoihin. Kun kerroin foorumilla, että minulla saattaisi olla mahdollisuus vaihto-opiskeluun Japanissa ja että pyrkisin Geijutsun yliopistoon, johon verkoston puolesta oli jo otettu yhteyttä, foorumin perustaja herra Ford Hallam kiinnostui asiasta. Hän lupasi kysyä, voisinko myös osallistua hänen oman opettajansa Izumi Sensein vetämälle kurssille.

Kuroki ateljé
Kuroki ateljé

Kuroki ateljé

Herra Hallam on hyvin ainutlaatuisessa asemassa, sillä hän on ainoa ulkomaalainen, joka on hyväksytty japanilaiseen metallityöperinteeseen. Hiljattain, 8. kesäkuuta 2012, hänet palkittiin ensimmäisenä ulkomaalaisena NBSK Shin-saku -kilpailussa ensimmäisellä sijalla Tosogu- sarjassa (miekan heloitukset). Selvää on, että olin erittäin otettu ja innoissani, että herra Hallam oli valmis raottamaan minulle tuollaisia ovia.

Järjestelyt pyörähtivät käyntiin. Geijutsun yliopistoon ei lopulta saatu verkoston puolesta yhteyttä, mutta herra Hallam kehotti minua olemaan huolehtimatta, sillä Izumi Sensei oli luvannut ottaa minut ”huomaansa”. Soitettuani suurlähetystöön, minulle selvisi, että alle kolmen kuukauden oleskeluun en tarvitse viisumia.

Talttavalikoimaa ensimmäisen viikon jälkeen-
Talttavalikoimaa ensimmäisen viikon jälkeen-

Verkoston puolesta minulle hankittiin lento Helsingistä Naritan lentokentälle ja paluulento Kansaista Helsinkiin. Päädyin itse varaamaan lennot Kokkola-Pietarsaaren kentältä Helsinkiin ja takaisin, koska tämä helpotti matkustamista ja hinta oli kilpailukykyinen.

Asuminen

Asunnon hankkiminen venyi viimetinkaan, mutta onnistuin lopulta omatoimisesti löytämään netistä Sakura house -nimisen yrityksen, joka vuokraa asuntoja vähintään kuukaudeksi ulkomaalaisille opiskelijoille ja turisteille. Varaaminen onnistui melko vaivattomasti englanninkielentaitoisen henkilökunnan avustuksella. Perillä Sakura housen toimistolla vuokrasopimusta allekirjoittaessani minulle kävi selväksi, että asuntoni sijaitsi melko syrjässä, Shikin kaupunginosassa, lähes tunnin matkan päässä Megurosta, jossa opetustilat sijaitsivat.

Sen zogan
Sen zogan

Myöhemmin kuulin paikallisilta, että asunnon hinta oli sijaintiinsa nähden melko korkea. Asunto kuitenkin oli mieleinen. Se sijaitsi rauhallisella kujalla ja alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä Shikin asemalta. Asunnossa oli oma pieni keittiö, vessa suihkuineen, internet-yhteys, sekä yhteinen pyykkikone. Matka ateljéhen taittui melko helposti, yhdellä junan vaihdolla Ikebukuron asemalla. Asiaa selvitettyäni olin päättänyt jättää Japan railpassin hankkimatta, sillä se olisi käsittääkseni tullut kohdallani yksittäisiä lippuja kalliimmaksi. Hankin Suica-kortin, joka helpotti liikkumista huomattavasti. Junamatkan hinnaksi ateljéhen tuli vajaat viisi euroa suuntaansa.

Ensivaikutelmia

Hon zogan
Hon zogan

Ensitapaamiselleni Izumi Sensein kanssa herra Hallam oli ystävällisesti järjestänyt hyvää englantia puhuvan ystävänsä tulkiksi. Sovimme hänen kanssaan tapaamisen Meguron asemalle, jossa odottelin hermostuneena jo tuntia sovittua aiemmin. Olin varautunut muodolliseen japaninkieliseen esittäytymiseen, mutta tilanne keveni, kun herrat vilkuttivat iloisesti ja paiskasivat länsimaalaisittain kättä. Asemalta jatkoimme ateljeehen tutustumaan tiloihin ja toisiimme.

Ateljee oli hyvin pieni ja kompakti tila, josta löytyi kaksi kuuden hengen pöytää. Sähkötyökaluja ei ollut paljon, mutta kaikki tarpeellinen oli saatu mahtumaan pieneen tilaan onnistuneesti. Mielestäni ateljee olikin kokoonsa nähden hyvin varusteltu.

Sain ihastella Izumi Sensein upeita töitä, joita hän oli tuonut tapaamiseemme runsaasti. Harmitti, etten ollut ymmärtänyt tuoda omia töitäni, mutta esittelin vastapainoksi kotisivujani kannettavan tietokoneen avulla.

Nunome zogan
Nunome zogan

Ojensin Izumi Senseille lahjani, tekemäni tuohikahvaisen puukon, käsin kudotun pellavaisen pöytäliinan ja rahakuoren. Keskustelimme opetuksesta ja hän lupasi, että voisin osallistua tunneille neljänä päivänä viikossa (ti, to, pe, su) 12-18 välisenä aikana. Torstaisin ja perjantaisin teimme kuitenkin usein pidempää päivää. Sunnuntaisin ja tiistaisin paikalla oli myös muita Izumi Sensein oppilaita, mutta torstaisin ja perjantaisin yleensä vain kolme varttuneempaa, itsenäisesti työskentelevää naista.

Työskentely ateljeessa

Izumi Sensei ehdotti että keskittyisimme pääosin erilaisiin metalli-istutus -tekniikoihin (zogan), joista hänen mielestään voisin oppia eniten monipuolisia taitoja. Heti alkuun kävi selväksi, että valokuvien perusteella takomani metallitaltat olivat aivan liian suuria japanilaisiin esikuviin verrattuina. Varsinkin aluksi aikaa kului runsaasti uusien työkalujen valmistamiseen.

kunelius_08

Katakiri- harjoituslevyjä
Katakiri- harjoituslevyjä

Ensimmäisenä aiheena olivat lankaistutukset (sen zogan), joita harjoittelin istuttamalla 0,4, 0,6 ja 0,8 mm hopealankaa kupariseen pohjalevyyn. Seuraavaksi siirryimme hon zogan -tekniikkaan, jossa pohjalevyyn istutetaan levystä sahattuja ulkonevia muotoja. Niitä voidaan myöhemmin muotoilla kaivertaen tai leikkaamalla pohjalevyn tasalle, jolloin kyseessä on hira zogan -tekniikka. Viimeisenä zogan-tekniikkana Izumi Sensei esitteli minulle nunome-zoganin, jossa pohjametalli valmistellaan leikkaamalla sen pintaan (tekniikasta riippuen) yleensä 3-4 suuntaan ristikkäin pohjarasterointi, johon lyödään kiinni ohutta (<0,05mm) ja pehmeää metallia, yleensä kulta- tai hopealevyä.

"Lopputyöni": kuparisen ruukun koristelu
”Lopputyöni”: kuparisen ruukun koristelu

Seuraavaksi sain vapaasti valita minua kiinnostavan tekniikan. Valitsin katakiri-kaiverruksen, jossa kulmittain pidellyn taltan avulla leikataan metalliin siveltimenvetoja muistuttavia uria. Tekniikka on erittäin vaativa. Toivottavasti ehdin tulevaisuudessa uhrata enemmän aikaa sen opetteluun.

Viimeiset viikot ahersin Izumi Sensein lahjoittaman pienen kuparisen ruukun parissa. Sain tehtäväksi suunnitella vapaavalintaisen kuva-aiheen sen pintaan. Suunnittelin mielestäni japanilaishenkisen aiheen, jossa kolme hanhea (materiaalina shakudo) lentää hopeisen kuun ohitse. Kuuta verhoaa osittain kuparinen pilvi. Halusin toteuttaa kaikki istutukset hira zogan -istutuksina, lukuun ottamatta kuparisen pilven reunaa, jonka jätin hieman kuun pintaa korkeammalle.

Työ oli hiukan liian haastava ensikertalaiselle, eikä ongelmilta vältytty. Kuun istutuksen jouduin tekemään uudestaan ja aikaa tuhraantui työhön reilusti. Olen kuitenkin lopputulokseen varsin tyytyväinen. Vaikea työ kaikkine virheineen opetti varmasti paljon helppoa työtä enemmän.

kunelius_10

Työkaluhankintoja tuli tehtyä useaan otteeseen.
Työkaluhankintoja tuli tehtyä useaan otteeseen.

Loppusilauksena Izumi Sensei esitteli minulle vielä amalgaamikultaustekniikan, jonka avulla kuva-aiheeseen lisättiin hieman pilviä/usvaa. Viimeisenä vaiheena sain tutustua perinteiseen iroage-patinointiin, jonka avulla eri metalliseokset saadaan patinoitumaan monipuolisiin väreihin.

Perinteisessä japanilaisessa metallityössä käytettävien metalliseosten kirjo onkin hyvin suuri meikäläisiin seoksiin verrattuna ja haluttu väri luodaan metalliseosta säätämällä patinointiaineen ollessa yleensä aina sama.

Itäinen temppeli, maailman suurin puurakennus
Itäinen temppeli, maailman suurin puurakennus

Vapaa-aika

Matkastani kehittyi hyvin henkilökohtainen kokemus. Kaikki tapaamani ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kohteliaita eikä opettajani ollut poikkeus. Olin kuullut ja lukenut japanilaisesta vieraanvaraisuudesta, mutta en osannut ennen matkaani kuvitella sen ylenpalttisuutta. Izumi Sensei esitteli minut myös runsaalle joukolle ystäviään, jotka koostuivat pääosin perinteisistä käsityöammattilaisista. Herra Hallamin suositusten ansiosta minut otettiin avosylin vastaan. Tuntien jälkeen ja myös vapaapäivinä vietimmekin usein aikaa ravintoloissa illallistaen ja uusia ihmisiä tavaten. Samalla sain tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin varsin monipuolisesti.
Minulla oli kunnia tavata ja ystävystyä muun muassa ammattimaisen miekankiillottajan ja hänen oppilaansa kanssa. Matkani lopulla hän kutsui minut kotiinsa, jossa hän esitteli perheensä ja runsaan, perinteisistä metallitöistä koostuvan, antiikkikokoelmansa lisäksi yksityiskohtaisesti työtapojaan. Heidän kanssaan sain myös osallistua NBSK:n järjestämään tilaisuuteen, jossa yleisöllä oli mahdollisuus omin käsin tutkia antiikkimiekkoja ja niiden heloituksia. Tilaisuudessa luennoi eri osa-alueiden ammattilaista. Katsottiin videoita ja opettajani esitteli harvinaisemman, jo lähes kadonneen kaiverrustekniikan.

Shoami Katsuyoshi, 1892: Metalli-istutuksin toteutettu "maalaus"
Shoami Katsuyoshi, 1892: Metalli-istutuksin toteutettu ”maalaus”

Ensimmäisenä iltana tulkkina toiminut mies tarjoutui myöhemmin ystävänsä kanssa minulle oppaaksi Okachimachin kaupunginosaan, jossa sijaitsee Tokion jalometallialan liikkeiden keskittymä. Alue on ehdottomasti vierailun arvoinen. Oppaideni mukaan siellä on yli sata jalometalliliikettä ja toistakymmentä kultasepän työkaluja myyvää liikettä, joista useissa vierailimme. Hankin jonkin verran perinteisiä työkaluja kotiin tuomisiksi ja vierailin alueella myöhemmin omatoimisesti vielä useaan otteeseen. Ostin myös pakkauksen iroage patinoinnissa käytettävää rokusho- patinointiainetta, jota on maailmalla saatavissa hyvin rajoitetusti. Sitä valmistaa Japanissa ainoastaan yksi yritys ja sen koostumus on tarkoin varjeltu salaisuus.

Vapaapäivinäni tutustuin omatoimisesti kaupunkiin, josta ei nähtävä heti lopu. Vierailin museoissa, puistoissa ja useissa liikkeissä, joista käsityöläiselle mielenkiintoisimpana mainittakoon Tokyu Hands, monikerroksinen käsityötarvikkeita myyvä tavarataloketju. Museoista antoisimpana mieleen jäi Uenossa sijaitseva kansallismuseo hienoine miekkoineen ja muine metallitöineen, joissa olisi riittänyt tutkittavaa useammaksikin päiväksi. Tämän lisäksi tietysti kaupunki itsessään on jo melkoinen nähtävyys ja elämys.

Kansallismuseo
Kansallismuseo

Matkani kahdeksi viimeiseksi viikoksi vaimoni matkusti Japaniin. Ensimmäisen viikon työskentelin vielä normaalisti ateljéssa. Jälkimmäisellä viikolla matkustimme luotijunalla Kiotoon, joka ruuhkaisen Tokion jälkeen vaikutti paikoin jopa hiljaiselta kaupungilta. Kiertelimme runsaasti nähtävyyksiä ja erityisen vaikutuksen tekivät vanhat valtavat puurakenteiset temppelit sekä tarkoin suunnitellut ja hoidetut kauniit puutarhat. Kiertelimme myös useissa perinteisiä käsitöitä myyvissä liikkeissä.

Matka oli kokonaisuudessaan erittäin hieno kokemus ja suosittelen lämpimästi kaikille kiinnostuneille vaihto-opiskelua ja myös turistimatkailua Japanissa. Olin onnekas saadessani tavata useita paikallisia ja ystävystyä heidän kanssaan. Pidän yhteittä heihin myös tulevaisuudessa. Toivonkin, että jonakin päivänä voisin vielä matkustaa uudelleen Izumi Sensein oppiin.

Matti Kunelius
matti.kunelius@mkunelius.com
www.mkunelius.com

Mukana Hanakossa

Hankkeeseen osallistuvat kumppanit

Koordinaattori
Sirje Hassinen | sirje.hassinen@omnia.fi
Espoon seudun
koulutuskuntayhtymä Omnia
InnoOmnia, PL 77710
02070 Espoon kaupunki

Viimeisimmät tekstit

© Hanako Suomi-Japani Network